OH-745 Lasku vajaaksi ja puihin ...

Tänään lentopäivä päättyi dramaattisesti EFRAlla (uutinen) ja KIY:n kuva : http://www.kiy.fi/PuchaczKaputti36.jpg.Ja siihen liittyen kirjoitan oman näkökulmani itselleni muistiin, jos vaikka joku sitä vielä joskus kyselee. Olin lennellyt reilun puolitoista tuntia OH-658:lla n. 800 -900 metrin kelissä ja rupesi tuntumaan sille, että alaskin voisi lähteä. Tuntemusta lisäsi se, että Lotta odotteli ensimmäistä kertaa näin pitkään kentällä. Joten otin korkoja pois, n. 600 metrissä lensin etelään kentän päällä, josta kaarsin sitten vasemman kautta kentän päältä myötätuuleen 36 ja tarkistin kentän liikenteen, vinttaustilanteen ja oikean myötätuulen 36. Kaarron aikana 745 ilmoitti liittymisestä myötätuuleen 36. Havaitsin sen olevan minua alempana arviolta 50-100 metriä liittyneenä myötätuuleen. Tarkistin oman korkeusmittarini, joka näytti sillä hetkellä 350 m ja arvioin, että voin ajaa lähemmäs myötätuulen alkua jolloin minulle jää riittävästi väliä ja korkus riittää vielä arvioimaan oman laskupaikan sen perusteella mihin 745 laskeutuu. EFRA-maa huutelikin tässä välissä, että Lotasta on tylsää, kun lennän niin kauan ja samalla EFRA-maa kertoi näkevänsä, että olen matalissa ja liittymässä myötätuuleen. Tein tämän keskustelun jälkeen myötätuuli-ilmoituksen ja liityin myötätuuleen 250m korkeudella arviolta poikkikiitoradan 23 kohdilla. Kentän ylityksessä havaitsin n. 2-3 metrin laskevia, joten päätin lähteä tältä korkeudelta kuitenkin myötätuuleen, vaikka en ollutkaan aivan kentän pohjoispäässä. Hetki tämän jälkeen ilmoitin erikseen että "teline ulkona". Seuraavaksi tarkistin omia tuulikorjaukseen, korkeuteen, nopeuteen ja kenttäalueen tarkistamiseen liittyviä toimia. Ryhdyin tarkistamaan, mihin OH-745 on laskeutumassa ja silloin havaitsin OH-745 kääntyneen finaaliin, ja hetki (sekunteja) sen jälkeen kuulin radiosta "mäkeen menee!" (tai jotain sellaista, en ole ihan varma mitä kaveri huuteli) ja samalla näin OH-745 siiven katkeavan iskusta mäntyyn ja koneen kierähtävän ylösalaisin ja putoavan lähes niiltä paikoiltaan maahan.

Sen jälkeen näin radan 36 päästä autojen lähtevän välittömästi kohti onnettomuuspaikkaa ja näin Lotan edelleen radan päässä. Siinä vaiheessa täytyi itsekin todella terästäytyä siihen, että teen oman suoritukseni ja huomioin mahdolliset vaikeat laskuolosuhteet. Yllätyin kun mitään kummallista laskussa ei ollut vaan tuuli oli lähes tyyni kun koneeni pysähtyi. Lentoni ajankin tuuli oli ollut aika lailla radan suuntainan, ainakin kun tarkistin sen pussista ainakin kolme kertaa lentoni aikana. Peruksen alussa ja myötätuulen lopussa 36 oli termiikkipuuskaa, mutta sitä on siinä usein ehkä hakkuuaukeiden vuoksi, joten sekään ei yllättänyt.

Laskun jälkeen asetin koneen radan päähän, Lotta "autteli" työntämisessä ja sitten lähdimme katsomaan miten kävi. Ilmasta se näytti sen verran hurjalta että mietin jopa pilotin selviämistä. Onneksi näyttäisi sille, että ei tullut vakavia vammoja. Toivotaan, että tieto säilyy tällaisena. Pikaista paranemista pilotille ja tarvittaessa tutkintahenkilöstö selvittää sitten tarkemmin syitä aikanaan. Osin kirjoitin tämän muistiin mahdollista tutkintaakin ajatellen.